Vastauksia lähinnä turkin hoitoon?

^samaa mieltä. yleensäkkin westiepiireistä saa ulkopuolinen helposti kuvan kovin sisäänpäinlämpeävästä sakista jotka ei halua rotua muille kuin oman piirin jäsenille. (panee miettimään onko niin kummallista jos joku sen esim paperittoman sitten ostaa kun sen saa niin helposti ja ilman todistelua että olen minä ihan hyvä ihminen vaikken ennen ole westiä omistanutkaan...)
tosin suurin osa westieihmisistä joihin olen saanut tutustua on ollut ihania ihmisiä joille westie on sydämenasia, niin rotuna kuin perheenjäsenenä.

joten rohkeasti puhelin käteen ja kasvattajille soittelemaan ja perehtymään rotuun ja sen vaatimiin "hoitotoimenpiteisiin". turkinhoito on ehkä se vaativin osa-alue, mutta toisaalta taas niin helppo,kun kiikuttaa sen hauvansa säännöllisesti osaavalle timmaajalle. rahaa se vie,mutta niinhän koiranpito joka tapauksessa.

^^Hyökkäävyydestä en tiedä, mutta varmaan vaikuttaa aika paljon asiat mitä/miten kysytään?

Kukaan täällä ei ole mun mielestä kirjottanut ettei kenenkään missään nimessä tulis rotua ottaa, mutta edelleen pointtina se, että "vapaa kasvatus"+terrieri on erittäin huono yhtälö. Ja toisekseen sen turkin hoidon tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa westien kohdalla.

Kysyi kuka tahansa missä tahansa foorumilla tyyliin onko koiraa pakko ruokkia (yhtä välttämätön perustarve kuin peruskoulutus ja turkin hoito), niin ei varmasti saa päähän taputteluja keltään.

Se, että vaikka kyseessä onkin yksi mitä ihanin rotu ja mukava kaveri, niin siitä huolimatta se ei sovi jokaiselle. Mun mielestä olis ainakin erittäin hyvä ja iso helpotus kaikille osapuolille, jos niitä mahdollisia tulevia ongelmia vois välttää jo ihan alusta asti olla ottamatta sitä väärän rotuista koiraa. Et vastanut vielä kysymykseeni.

Itse en ymmärrä miksi pitäisi tyrkyttää ehdoin tahdoin rotua kaikille, niillekin joille se ei sovi. (Viittaa aloittajan kirjoitukseen siitä, kuinka on luovuttanut cockerinkin kampaamisen kanssa ja kirjoituksiin, ettei aio kouluttaa vaan antaa vapaan kasvatuksen)

Mulla ei siis ainakaan ole tarkoitus "hyökätä" kenenkään kimppuun, vaan nimen omaan auttaa sen oikean valinnan tekemisessä. Varmasti koiranpidosta nauttii omistaja itsekin paljon enemmän, kun se on ogelmattomampaa, eikä kasa takkua ja käytösongelmia? Koiran omistamisesta voi tehdä itselleen helppoa ja mukavaa oikeilla valinnoilla tai sitten täyttä hel****iä ottamalla itselleen täysin vääränlaisen koiran. Itellä meinaa ainakin mennä hermot jo kahdessa tunnissa, kun joudun katsomaan käytöstavatonta riekkuvaa ja huonotapaista koiraa trimmipöydällä, mitä ei olla pystytty kotona kampaamaan ja on kamala taistelu, että koiran saa edes kammattua läpi saati trimmattua. 24/7 elämä sellaisen otuksen kanssa olis ainakin mulle yhtä painajaista.

Tädillä on russeli mikä on terrorisoinut ja pomottanut jo 9 vuotta, ei epäile käyttää hampaitaan, jos muuten ei saa tahtoaan läpi. Omistajalla on jatkuva murhe ja huoli mitä koira milloinkin on keksinyt, koiraa ei voi pitää vapaana, vaikka asuvat keskellä korpea, koira ei anna edes laittaa tai ottaa pantaa kaulastaan ilman kuonokoppaa, kynsien leikkuusta puhumattakaan... Koira saattaa ajaa oman väkensä vieras vuoteeseen nukkumaan, hypätä ruokapöydälle syömään lautaselta ihmisten ruuat jne jne oikein perus vapaakasvatuksen saanut terroristi. Tottakai sitä siitä huolimatta rakastetaan ja se on se mamman mussukka, mutta paljon helpompaakin se elämä voisi olla (niin sille koiralle kuin omistajalleekin)

Mä taas en ole törmännyt koskaan tuollaiseen sisäänpäin lämpiämiseen, silloinkaan kun Rontti meille oli hankinnassa. Eikä tuossa ole mun mielestä mitään järkeä, että olis joku sisäpiiri plaa plaa...

Ihan mielenkiinnosta; millaisille ihmisille itse myisit omat pennut? Jos joku tulee katsomaan pentuja ja jo tullessaan ilmoittaa, ettei ole aikeissa kouluttaa koiraa millään tavalla ja kertoo, ettei tule pärjäämään koiran turkin kanssa. Oletko kädet ojossa antamassa koiraa tällaiselle henkilölle? Vai myisitkö ennemmin ne omat pennut koteihin, joissa tiedostetaan mitä terrieri tarkoittaa, tiedostetaan sen tarvivan edes peruskasvatuksen ja tiedostetaan turkin hoidon vaativuus?

Toki turkin hoidosta voi kertoa, valaista ja opastaa ja jopa saarnata. Joillekin se auttaa, mutta kaikille se vaan ei uppoa. Nimimerkillä juuri lähipäivinä erään omistajan suututtanut, kun muistuttelin jälleen kerran trimmauksen tärkeydestä iholle tämän pidettyä jälleen kerran melkein puolen vuoden trimmivälin. Koiraa on trimmattu elämässään kolme kertaa ja ikä alkaa lähestyä kahta vuotta. Aina vaan kuulee selitykseksi, että ei ole ollut nyt aikaa miettiä mitään koiran karvoja päällimmäisenä mielessä. Väkisinkin miettii, kuinka paljon helpommalla pääsisivät jonkun muun rotuisen kanssa, millä ei tarvitsisi sitä aikaa niihin karvoihin miettiä.

Tuohon trimmaaja asiaan kommentoin Olen kuullut ja lukenut todella monelta taholta kuinka vaikeaa on löytää koiralle osaavaa (lue: nyppivää) trimmaajaa. Viimeksi asiaan viitattiin Westiekerhon lehdessä jossa pyydettiin niitä ihmisiä ilmoittautumaan jotka osaavat nyppiä edes perustrimmejä. Trimmaajista on huutava pula.

Tapaan lenkillä koirien kanssa ollessani valitettavasti yhä enenevissä määrin westieitä joiden trimmaus on joko laiminlyöty (koira muistuttaa lammasta tai rastoittunutta lammasta) tai sitten niitä jotka näyttävät enemmän russeleilta kun westieiltä (eli koirat on ajeltu/saksittu kauttaltaan ihan lyhyeen karvaan)

Westien karvanhoito (säännöllinen kampaaminen kauttaaltaan karvan pohjia myöten ja trimmaus) on osa sen perushoitoa jota ei saa laiminlyödä. Kun koira opetetaan siihen että se on osa perustoimenpiteitä niin trimmaus ja kampaus menevät yleensä mutkattomasti.

Eräs ystäväni ei jaksa koskaan ymmärtää kuinka jaksan näpertää niin kauhean paljon koirien karvan kanssa ja omien lisäksi vielä muutaman ei-oman joita trimmaan Hänen mielestään esim.beagle olis paljon helppohoitoisempi vaihtoehto (kasvattaa itse kyseistä rotua tietenkin) Mikä on tietysti totta koska beaglea ei tarvitse nyppiä vähintään 4 kertaa vuodessa Tosin kyllä kaikki lyhytkarvaisetkin koirat tarvitsevat säännöllistä karvanhoitoa.

Ikäviä tarinoita nämä vapaan kasvatuksen saaneet koiran. Itse en jotenkin kykene ajattelemaan edes tälläisiä tapauksia. Jos koiran on päättänyt hankkia, tulee sen hoitoon sitoutua, se on rakkautta koiraa kohtaan.

Tuosta trimmistä vielä, kun kyselite missä päin asun, kun trimmaajia löytyy. Keski-Suomessa ollaan ja westien näyttelytrimmejä tekeviä on vähemmän, mutta muita kylläkin riittävästi, joilla löytyy riittävä ammattitaito westien trimmaamisee, siis siihen oikenalaiseen tekniikkaan, kuin siihen että tuloksena on täydellinen näyttelytrimmi. Emme näyttelyissä käy, joten emme sellaista tarvitse.

Pakko ottaa kantaa myös tähän westiepiirien sisäänpäinkääntymiseen. Kieltämättä sellaisen kuvan helposti saa ainakin täältä, niinkuin ulkopuolisen silmin. Ja kun muuallakin kerroin halustani ottaa westie, sain paljon tiukkaakin tekstiä rodusta. Toisaalta se kertoo rakkaudesta rotuun, mikä on hyvä asia:) Mutta jos koiran on päättänyt ottaa, siihen pitää sitoutua, oli mikä rotu hyvänsä. Kaikissa roduissa on omat "niksinsä".

Samaa mieltä eepun kanssa tuosta trimmausasiasta.

Paitsi että terveisiä vaan täältä yhden nypityn russelin näköisen westien kanssa kulkevalta (no sillä on sentää jonkinlainen pallopää - tai ennemminkin nallepää, ja karva alkaa pikkuhiljaa olla kauttaaltaan aika pitkää...). Sillä koiran iholle ja karvanlaadullehan on ihan sama millaiseen muotoon turkki on nypitty. Kesällä lyhyt trimmi on paljon uivalle ja metsissä remuavalle koiralle paras mahdollinen. Nyt saa rouva kasvattaa helmat takaisin talveksi ja ens kevään näyttelyitä varten, kun pääsee vetskuihin, ens kesänä katsotaan saako taas russelitukan

Haluisin kanssa sanoa, että vaikka on totta että täällä foorumilla asenne voi joskus olla aika nihkeä, niin oikeasti en ole mukavampaan rotua harrastavien ihmisten porukkaan törmännyt kuin westien parissa. Että mukaan vaan tapahtumiin! Itse olin sentään ihan lapsi kun aloin tämän rodun parissa pyöriä, monella tapaa herkkä kritiikille, mutta onneksi asenne sekä omassa harrastusseurassa (ihanat kouluttajat ja muut ryhmäläiset!) että rodun harrastajien parissa oli tosi kannustava

Suhtautuminen täällä foorumilla tosiaan riippuu paljon kysyjän asenteesta, mähän jo alkuun pahoittelin jos vastaukseni oli jyrkkä, mutta kun aloittajan viestin perusteella en vaan mitenkään voi suositella tätä rotua

^^Tosi mukava kuulla, että edes jossain päin on nyppiviä trimmaajia tarpeeksi. Täälläpäin ei taida olla yhtään näyttelytrimmaajaa (itseäni en ainakaan sellaiseksi laske, vaikka muutamia multa näyttelytukan "vaativatkin" ja parhaani niiden kanssa yritän), nyppiviä trimmaajia vain pari ja suurin osa lopuista enemmän tai vähemmän vetää koneella tai saksilla, mikä on ilmeisesti suht yleistä koko Länsi- ja Etelä-Suomessa, kun kauimmainen tulee mullekin näperrettäväksi vajaan 200km päästä. Ja pari cairnia PK seudulta (ovat asuneet aiemmin täälläpäin), kun nyppiviä on niin vaikeata löytää ja ne ketkä siellä nyppii, on ylibuukattuja.

Ja nimen omaan se nyppiminen säännöllisesti on se pääasia, jos näyttelytrimmiä haluaisi koirallaan pitää yllä, se vaatii lähes viikottaista nyppimistä, eli vaikka olisikin trimmaaja, joka näyttelytrimmin tekisi, ei siltäkään täydellistä näyttelytrimmiä saa trimmauttamalla 2-3kk välein Vaikka mullakin olis omien koirien kanssa siihen mahdollisuus, niin sen verran laiska olen, etten niitä niin usein jaksa nyhtää itsekkään, vaan kulkevat kotitrimmeissä (eikä KOIRA sitä nättelytrimmiä tarvitse vaan juuri se säännöllinen 2-3kk välein trimmaus+kampaaminen on se tärkein koiran kannalta). Toki noiden omien kanssa tulee treenattua muotoilua ym, niin pysyvät suht muodossa kuitenkin kokoajan n 1kk trimmivälillä.

Niiiin totta

Olen ihan samaa mieltä kouluttamisesta ja turkin hoidosta. Toiset koirat oppivat vähemmällä ja toiset ovat sitten niin päkkäpäitä ettei meinaa millään saada oppia perille. Meillä tuo kouluttaminen on mennyt leikin ohella ihan huomaamatta ja tottelevainen ja hyvä käytöksinen koirahan siitä on tullut tai oikeastaan on ollut jo pennusta alkaen. Yhtään mitään tuhoja ei ole tehnyt pentunakaan vaikka lenkkikin olisi jäänyt väliin ja energiaa olisi riittänyt.


Tuosta trimmauksesta, meillä trimmattaisiin kyllä haukku 2-3 kuukauden välein kuten suositellaan mutta yksinkertaisesti karva ei vain irtoa vaikka sitä olisi kyllä ihan riittävästi. Meillä siis menee sitten puolet ajasta sellainen pieni jääkarhun poikanen ja kyse ei ole siitä etteikö siitä huolehdittaisi ja trimmattaisi. Kasvattaja trimmaa itse meidän neidin ja hän on sanonut ettei tätä kannata trimmata kuin puolen vuoden välein, näin on sitten tehty koska onhan hän sentään westiekerhonkin trimmaajalistalla ollut joten uskomme häneen on vahva ja luotamme että hän tietää mikä on parasta. Ja vaikka karva on kovasti kiinni silloinkin ja trimmi kestää suht kauan niin koira on erittäin kiltisti trimmipöydällä eikä älähdä vaikka varmasti hermot menisi ainakin minulla jos itse olisin siinä.

Onko sitä nyt sitten loppujen lopuksi kovin "hyvä ihminen", jos sillä perusteella ostaa paperittoman koiran huoltsikan parkista, ettei jaksa kasvattajalle vakuuttaa osaavansa/viitsivänsä koiraa hoitaa. Westie ei kuitenkaan liene ainut rotu, jonka kasvattajat ovat kiinnostuneita siitä, minne pennun myyvät...
Nykyisin pentuja rekisteröidään sellaisia määriä, että kyllä sieltä rekisteröidynkin varmasti saa.
Parikymmentä vuotta sitten, kun pentuja oli tosi vähän, systeemi oli enemmänkin sisäänlämpiävä. Meillekin pentu saatiin ystävän välityksellä, jolla jo oli westie. Kasvattajaa saimme vakuutella todella pitkään - ja vähän tuli liioiteltuakin koiranhoitokokemusta, kun epäiltiin ettei yhden sekarotuisen pihakoiran kokemuksella pentua saisi . Huono omatunto valehtelusta takasi sen, että kasvattajalle oli tarve todistella myöhemminkin, että kyllä koira hoidettua tulee - muuten ei varmasti olisi näyttelyissä tai terveystarkastuksissakaan tullut käytyä

Musta koiran "huoltotoimenpiteet" ovat myös koiran kanssa vietettyä aikaa. Jos ainoa mihin koiran haluaa on sohvalle kainaloon, pitäisikö miettiä pehmolelua? Itselle on ainakin tärkeä viettää koiran kanssa aikaa ihan normaalisti arjessa, harrastetaan toki myös, mutta tärkeintä on se yhdessä olo, joka voi olla leikkimistä, köllöttelyä, lenkkeilyä, harjailua tai hampaiden pesua. Meillä siis koira tuntuu olevan ihan mielissään lähes kaikista hoitotoimenpiteistä, kynsien leikkuu on poikkeus mutta sekin menee ihan hyvin.

Mutta mä olenkin tällainen ainainen heppatyttö, joten ehkä se harjailu ja muu hoivailu on sieltä tullut itsellekin mieleiseksi touhuksi