Pennun yksinolo

[Beni]

Tulevana westie omistajana mietityttää, että kuinka pian pennun voi jättää yksin kotiin? Minkä pituisesta ajasta olisi hyvä aloittaa? Meillä olisi max 4 tuntia yksin ja se tuntuu aika pitkältä ajalta. Joten, kokeenneemmat, suositteletteko hoitajan värväämistä alkuun? Ja jos, niin minkä ikäiseksi asti?
On muuten tosi kivat sivut...tulemme varmasti ahkerasti käyttämään, koko perhe!

[LaRa]

Tervetuloa joukkoon ja toivottavasti tosiaan viihdytte!

Meille Olli haettiin perjantaina iltapäivästä ja jo lauantaina lähdettiin meren rantaan kahville ilman pentua. Kaveri oli tuolloin 7vkoa. Olimme poissa varmaan reilun tunnin ja vaikutti siltä, että mukavasti oli nukkunut sen ajan. Sunnuntain kulkua en kyllä muista, taisin olla iltavuorossa ja isäntä kotona (melkein kolme vuotta sitten ). Seuraavan viikon isäntä oli päivät työssä (n. klo 16 kotona) ja minä iltavuorossa (lähtö klo 13 jälkeen), joten Ollille jäi siinä kolmisen tuntia omaa aikaa totutella myös tyhjään taloon. Hyvin on ollut alusta asti eikä missään vaiheessa ole ollut ongelmaa jäädä kotiin. Nykyisin saattaa toisinaan joutua olemaan yksin jopa 11 tuntia, mutta noin pitkään sentään harvemmin. Tuntuu ihan nauttivan, kun saa nukkua rauhassa.

Eli enemmän tai vähemmän pikkuhiljaa totuttaen. Ja toisaalta kannattaa rajata pennulle yksiollessaan vähän pienempi osa taloa/asuntoa käyttöön, koska usein pentu tuntee olonsa turvallisemmaksi vähän pienemmässä tilassa. Ihan yksi huone tai osa sitä riittänee.

Tsemppia pikkuisen kanssa, kunhan saapuu!

[SannnaY]

Aika samalla tavalla meni Paconkin totuttelu uuteen kotiin kuin Ollillakin. Haettiin karvakorva perjantaina 8 vkon ikäisenä. Vkoloppu oltiin kotona, en muista olisiko Paco ollut yksin ainakin su jotain tunnin verran. Maanantaista alkaen Paco oli yksin n. klo 13-16. Hyvin meni. Pacolla oli pentuaitaus, jossa oli turvassa sähköjohtojen ja viherkasvien nakertelulta. Se oli hyvä! Toisella viikolla uudessa kodissa alkokin sitten arki ja yksinoloa kertyi päivittäin n. klo 7-14.30. Ei tuottanut ongelmia sekään.
Haettiin Paco tarkoituksella vasta 8 vkon ikäisenä, jottei heti ensimmäisestä viikosta olisi tullut tuota 7-14.30 yksinoloa. Saatin hauva-vauvelille pehmeämpi lasku uuteen arkeen.
Edelleenkin Pacolla on yksinoloajat hallussaan vain yksi huone. On todettu erittäin hyväksi systeemiksi. Pacokin tietää jo, että kun käsketään "omaan huoneeseen", niin se tietää häiriöttömiä päiväunia. Erityisen hyvältä käytäntö tuntui jälleen viime viikolla kunnon ripulin yllätettyä kesken päivän... eipähän tarvinut siivota koko huushollia, kun yhdenkin huoneen siivoamisessa oli ihan riittävästi puuhaa...

Onnea uudelle westie-pennun omistajalle ja palstalaiselle! Kivoja kavereita nuo wesselit!

[Westietyttö]

Onnea pennun johdosta

Aika samoin ollaan Nikkeäkin pentuna totutettu jäämään kotiin,eikä mitään ongelmia ole ollut, se vain nukkuu tyytyväisenä ja rauhallisena kopassaan.Vastaanotto on aina yhtä onnellinen

[Freja]

Miksu kotiutui perjantaina, viikonlopun aikana ei ainakaan ollut mitään pidempiä yksinoloja, mutta jo maanantaina oli sitten nelisen tuntia yksin. Siitä eteenpäin sen ajan mitä nyt koulussa olin, eli jopa lähemmäs 8 tuntia. Hyvin pärjäsi.
Parempi totuttaa aikaisin yksinoloon, jos koira kerran aikuisenakin joutuu olemaan yksin

[Beni]

Kiitos vastauksistanne, niistä tulee olemaan paljon apua!
Eli koira saa ekat viisi päivää olla meidän kanssa kotona, mutta sitten joutuu olemaaan yksin reilut neljä tuntia päivässä.

[mirzu]

Meillä oli sopivasti itselläni koulusta joululomaa, mies taas oli armeijassa (=ei kotona) kun Taru tuli. Alettiin jo heti ekana päivänä jättämään sitä yksin vähän kerrallaan (vein roskat roskiin, kävin kaupassa), joten alusta asti se oli hiukan yksin, että tottu siihen. Viikon jälkeen piti palata ite sitten kouluun ja hyvin meni jo sitten ne 2-4h yksinolot Toi tuntuu tykkäävän yksinolosta, kun jos jää ite kipeenä kotiin niin se kattoo että "nyt sä jäit häiritsemään mun päiväunia..."-ilmeellä

[Bessie]

Mielenkiintoinen keskustelu, olen näet itse miettinyt tätä yksinoloa, koska kohta se on pennun kanssa ajankohtaista.

Koirakirjoista lueskellessani yksinolon opettaminen tuntuu vaativan vähintään pari viikkoa täysipäivästä työtä Mutta ilmeisesti helpommallakin voi päästä

Meillä siis tilanne, että pentu haetaan perjantaina ja viikko siitä lähden itse kenttäkurssille ja mies töissä periaatteessa 8h, mutta varmaan muutaman tunnin lyhentää päivää sekä pitää kunnon ruokatunnin kotosalla. Kuitenkin on siis pakko heti aloittaa totuttaminen yksinoloon. No, eiköhän se siitä lähde sitten sujumaan...

Ja kuten huomaatte, nyt on meneillään se "en osaa mitään ja pilaan koko pennun" -paniikki

[Beni]

Hei taas!

No entäs sitten, kun pennun jättää yksin kotiin, niin olisiko hyvä jättää siihen huoneeseen missä nukkuu vai miten? Keittiöön olisi vähän vaikea jättää, kun ei ole mitään ovea siinä, minkä saisi kiinni. Mutta se mietityttää, että pitäiskö pennulla olla vesikuppi/ruokakuppi kokoajan lähellä, kun keittiössä niitä kuppija kumminkin pidettäisiin?

Toivottavasti ymmärsitte, vähän epäselvästi tänne kirjoittelen.

[Maiju & Ukko]

Minusta kaikkein paras olisi, jos pentu jätettäisiin yksinollessaan sellaiseen tilaan, jossa se muutenkin oleskelee, tai jossa sen kanssa oleskellaan paljon. Jos siis on mahdollista valita, niin ei ehkä sitten kylpyhuoneeseen, vessaan tai vastaavaan, jossa tuskin kukaan muutenkaan pennun kanssa oleskelee pitkiä aikoja kun ihmiset ovat kotona.

Minusta pennulla pitää olla juomavettä koko ajan saatavilla, mutta ei kai se kupin siirtäminen kovin hankalaa ole - parempi vain valita muuten hyvä ja turvallinen tila, jossa ei ole mitään pennulle vaarallista sen ulottuvilla. (Poikkeuksena tähän, ennenkuin joku asiasta huomauttaa, sellaiset pennut jotka juovat huvikseen kuppinsa tyhjäksi heti kun vettä laitetaan, mutta se kai ei ole westeillä kovin yleistä).

Pennun yksinolotilanhan ei tarvitse edes olla mikään kokonainen huone, vaan esimerkiksi käyttämällä Bilteman kompostiaitoja tai vastaavia, voi rajata asunnosta pennulle ihan haluamansa kokoisen alueen. Läpinäkyvät aidat ovat myös siinä mielessä kivoja että pentu näkee mitä ympärillä tapahtuu, toisin kuin oven takaa, eikä sitten tule ainakaan opittua huonoja tapoja ja raavittua ja nakerrettua ovea tylsistyksissään.

Meillä on molemmat koirat pentuna aidattu kerrostalokaksion isoon eteiseen (n. 6 m2). Ovilla tilaa ei saanut suljettua, mutta laittamalla aidanpätkät makuuhuoneen ja olohuoneen oviaukkojen eteen siitä tuli pennuille ihan mukavankokoinen ja vaaraton tila.

[Don Vito]

Olettekos muuten jättänyt pennun vanhemman koiran kanssa samaan tilaan vai oletteko eristäneet ne toisistaan, kun jäävät kaksistaan kotia?

[Tiina&Rontti]

Meillä tais otukset olla erikseen tai valvovan silmän alla noin viikon kaks. Sitten kun oma mieli antoi rauhan otukset saivat jäädä ilman eristyksiä. Meillä Rontti stressasi ja vahti pikkuista Mimmiä pari ekaa päivää, niin en uskaltanut heti jättää eristämättä. Sitten kun Rontti tajusi, ettei riiviö huku mihinkään, vaikkei kokoaikaa vahdi ja alkoi sietää Mimmin änkemistä kainaloon nukkumaan, eikä hipsinyt enää kauemmas rauhaan, niin sitten jätin. Mitään erikoista eivät ole toisilleen ikinä tehneet, mutta ovat muutenkin kuin paitaja peppu eikä sanaharkkaa ole juuri nimeksikään ollut.

Jos vähääkään tuntuu siltä että on hyvä pitää erillään, niin kannattaa pitää. Pieni pentu loukkaa vielä itsensä suht helposti, jos vaikka leikki menee liian rajuksi, saati jos vanhempi päättääkin kypsyä pikku riiviöön...

[Maiju & Ukko]

Kun Elli tuli, me pystyttiin olemaan pari ekaa päivää jompi kumpi kotona, niin ettei koirien tarvinnut olla keskenään. Yksinoloa Elli harjoitteli sillä aikaa kun käytiin Ukon kanssa lenkkeilemässä.

Pari ekaa kertaa keskenään jäädessään (parin tunnin ajaksi) eristin nuo toisistaan, Elli jäi eteiseen ja Ukko olohuoneen puolelle. Toisella kerralla ovella tuli vastaan kaksi koiraa - Ukko ei minkään aitojen läpi tule joten Ellille varmaan oli tullut ikävä isoaveljeä. Tämän jälkeen - ja Ellin kasvattaja-Eijan kanssa juteltuani - jätin nuo suosiolla keskenään, ikinä ei Ukko pennulle mitään tehnyt, päin vastoin olisi vähän jämptimminkin saanut riiviötä komentaa ja puolustautua sen naskaleita vastaan.

Nykyään olen aika lailla sitä mieltä että ainakaan tässä rodussa tervepäinen aikuinen koira ei saman lauman pentua vahingoita, jos ne on ensin valvotuissa olosuhteissa toisilleen esitelty ja vähän aikaa perään katsottu. Pentu luultavasti jossain vaiheessa härnää isompaa kunnolla niin että sille myös suututaan kunnolla (tai meidän tapauksessa ilmeisesti ei...) ja normaali pentu kyllä alistuu, eikä aikuinen pentua satuta.

Toisissa roduissa olen kyllä kuullut muutamia ikäviä tapauksia, taustoista en tiedä tarkemmin. Joten tietysti asia on ihan jokaisen omassa harkinnassa. Itse tuskin seuraavaa pentua alan aikuisista eristämään.

[kada]

Vito: Meillä kun tuo on hyvin ajankohtainen aihe niin meillä eka ajttelin eristää ne päiväksi toisistaan mutta tuo kiljukaula oli toista mieltä (enkä puhu ekusta) kerran kokeilin kun "menin ulos" ts. oven ulkopuolella ja kuuntelin ja huutohan siitä syntyi ja mitä maiju tuossa sanoi ja kertoi sen minullekin käydessään niin päätin koittaa.. Makkari suljettiin ja kompostiaidalla eristettiin mun tietokone pöytä (kiljukaula on myös ihastunut johtoihin) ja mies jäi nalkkiin makkariin ja koirat keskenään olohuone - keittiö - eteinen alueelle. Ja näin Ekullakin on pakopaikka naskalihampailta sohvalle johon pentu ei pääse. Huutoa ei syntynyt eikä mitään muutakan 'pahaa' tapahtunut. Joten seuraavana päivänä jätin ne muutamaksi tunniksi kahdestaan ja taasen kun kotiudun mitään pahaa ei syntynyt. Joten nyt viettävät päivät kahdestaan ja ekulla on pako paikka sohvalle.. kun naskalihammas oppii hyppäämään sohvalle avataan makkarin ovi että ekkunen pääsee sänkyyn pakosalle ja sen jälkeen pakopaikkaa ei enää ole ja toivon mukaan siihen mennessä pentu on pikkaisen rauhoittunut naskalihampaiden käytössä.

[whwt]

Meillä Popsun olessa pieni sillä oli entisessä asunnossa keittiö rajattua. Makkarin ovi oli kiinni ja olohuoneeseen menevässä oviaukossa oli joku säälittävä pahvilaatikko taiteltuna aidaksi mutta eipä se koskaan osoittanu kiinnostusta etes mennä sinne.Varmaan koska keittiö oli lähinnä ulko-ovea..
Nemo ja Dino on pienenä ollu molemmat "leikkikehässä" olohuoneessa. Parketin päälle muovimatto ja siihen aitaus bilteman kompostikehikoista. Kätevää eikä haitannu vaikka pissat ei osunu aina paperille. Nemo tyytyi heti kohtaloonsa mutta Dino protestoi järjestelyä hieman. Tottui kyllä nopeasti ja kuitenkin kun isot oli siinä aidantakana niin ei ollut yksinäistä.