Juoksuaika

Hei!

Meillä tälläinen ongelma tällä kertaa: eli juoksun jälkeen Viivi on nuollut alapäänsä ihan kirkuvan punaiseksi. Soitin eläinlääkärille ja kehotti katsomaan tilannetta pari pv:ää ja käski laittaan 1% hydrokortisonivoidetta. Onko kenelläkään ollut vastaavaa?

Mulla on afgaani nuollut itseään juoksunaikana niin aktiivisesti että iho on kärsinyt. Parani kuitenkin itsestään. Westieistä ei vielä ole kokemusta kun neiti on vielä alle 4kk.

Mielenkiinnolla kuulisin milloin Westeillänne on alkaneet ensimmäiset juoksut. Meidän neiti on nyt puolivuotias joten eiköhän tässä viimeistään kesällä ensimmäiset juoksut saada...

Iitulla pamahti juoksut varmaan samana päivänä kun täytti 6kk.. Tuo on kyllä aina ollu vähän sellanen pikkuvanha

Pinjalla alkoi ekat juoksut 5,5 kk iässä, Setrillä 8 kk iässä. BARF-koirilla yleensä alkaa myöhemmin, samoin juoksukierto on yleensä pidempi. Pinjalla oli juoksujen väli kuivamuonalla/puuroruoalla vain 5 kk, BARFiin siirtymisen jälkeen 7-8 kk.

Wendyllä oli ensimmäiset juoksut n.8kk iässä. Juoksukierto on aina ollut tasainen ja jos muistaa itselleen laittaa ylös milloin juoksut alkoivat niin aika tarkalleen siitä päivästä pystyy laskemaan milloin tulee seuraavan kerran.

Ellin eka juoksu tuli seitsemän kuukauden ikäisenä synkronoituna kahden tyttöfrendin Tillan ja Nellin kanssa

Miten olette selvinneet juoksuaikaan liittyvän valeraskauden aiheuttamista yöllisistä uikutteluista ym:sta? Onko kestänyt kauan? Miten olette ratkaisseet sen, että saatte itse nukuttua? Neitiä ei kuitenkaan raaskisi jättää yksin nukkumaan minnekään...Eikä itsekään viitsisi aina olohuoneen sohvalla nukkua.

Klaara 8v ja Mira pian 5v, molemmilla ensimmäiset juoksut alkoivat noin seitsenkuisina. Ajan saatossa ne ovat rytmittyneet niin että ovat noin 7 kuukauden välein ja ovat tasaantuneet niin, että alkavat samanaikaisesti ja myös päättyvät
samoihin aikoihin.
Välillä on aika rytinää kun neidot ovat toistensa kimpussa juoksujen hurmassa.
Isänäväki kyllä päsee aika helpola näin samnrytmisyyden vuoksi ja myös naapuruston uroskoirat kun rytmi on yhtenäinen.

Klaaralla on selvästi valeraskauden oireita ja kahdenkuukauden päästä juoksusta
se hoivailee viikonparin verran tyttäremme pehmoleluja poikasinaan,
mutta muuullaisia vaikeuksia ei valeraskaus ole aiheuttanut.
Miralla taas ei ole minkäänlaisia valeraskausoireita.

Poppiksella tuli eka juoksu aika tasan puolen vuoden ikäisenä ja toinen juoksu tasan kaksi kuukautta ensimmäisen juoksun loputtuua Onneksi tasaantui sen jäkeen ja juoksujen väli on aika tasan puoli vuotta
Poppiksella on aika rassaavat valeraskaudet sekä koiralle että kotiväelle Enemmän kuitenkin säälittää koira... Ensin on juokus, sitten ollaan NIIN raskaana, että yhdenkään himen korkeamman esteen yli ei voi hypätä, sitten alkaa vinkulelujen ulkoiluttaminen ja samalla aika kova vinkuminen ympäri kotia, mieluuiten olohuoneessa tv:n katselun aikaan, jotta kukaan ei varmasti kuule mitään tv:stä Tätä jatkuu rielu pari viikkoa, sitten seuraa masennus jolloin mikään ei maailmassa voisi vähempää kiinnostaa Vaihtoehtoisesti saattaa jättää vinkulelujen kantamisen väliin ja siirtyä suoraan masennusvaiheeseen.
Kerran on Poppiksella mennyt valeraskaus niin pahaksi, että ensin lopetti syömisen ja sitten myös juomisen... pari päivää tällaista ja sitten mentiinkin ja lujaa eläinlääkäriin, ja Poppis joutui tiputukseen nestevajauksesta kotiin sai lääkkeet (Galastop, en ole ihan varma miten kirjoitetaan...), jotka alkoivat helpottamaan oloa noin viiden päivän kuluttua, sitä ennen joutui houkuttelamaan vesikupille Aika rankkaa... Nyt vakaassa harkinassa, josko Poppis leikattaisiin, kun ei kuitenkaan tee pentuja. Mutta mitä uusia ongelmia voisi seurata leikkauksesta??? Osaisiko joku vastata, kannattaako leikkauttaa vai ei ja mitä "sivuoireita" saattaa leikkauksesta seurata?

Itselläni ei ole kokemusta nartun leikkauttamisesta, mutta tuttavapiirissä leikattuja narttuja on paljonkin.

Kaikki ovat pääsääntöisesti olleet tosi tyytyväisiä leikkauttamispäätökseen. Monien koirilla on ollut aiemmin riesana nuo valeraskaudet, ja kyllähän elämä on paljon helpompaa niin koiralle kuin omistajallekin kun niistä ei enää tarvitse kärsiä. Koiran kanssa touhuaminen ja harrastaminen helpottuu, kun ei tarvitse enää miettiä milloin juoksut tai niiden jälkeiset masennukset osuvat kohdalle.

Leikkauksesta paraneminen sujuu yleensä nopeasti, ja ainakin nuo westiet tuntuvat olevan tosi sitkeitä sissejä: leikkausta seuraavana päivänä olisivat jo halunneet touhuta ja riehua entiseen malliin.

Ainoa ongelma, josta olen kuullut, on virtsanpidätyskyvyn lievä heikkeneminen leikkauksen seurauksena. Pikku vahinkoja saattaa sattua herkemmin kuin aikaisemmin esimerkiksi koiran nukkuessa tai sen ollessa väsynyt tai kovin keskittynyt johonkin muuhun. Tuota ei kuitenkaan tapahdu läheskään kaikille leikatuille nartuille, mutta on hyvä tiedostaa, että sellainen mahdollisuus on olemassa.

Meidän westietyttö leikattiin viime lokakuussa, juurikin valeraskausoireiden vuoksi ja kun ei sillä pentuja ollut tarkoituskaan teettää. Pari kolme viikkoa ennen juoksua muuttui jo kummalliseksi, sit juoksujen aikaan melkoinen tuuliviiri (tänään en tykkää kenestäkään, huomenna rakastan kaikkia, ylihuomenna en välitä kenestäkään...) ja pari kuukautta juoksujen jälkeen melko apaattinen ja kotoa ei lähteny pois millään, tassut tanassa se oli, kun aamullakin piti väkisin lähimpään pusikkoon se hihnan kanssa vetää. Järkyttävää se oli.

Leikkauksesta meni jonkin aikaa, ennen kuin huomasin muutoksia. Ruokahalu ei ole mielestäni lisääntynyt ollenkaan, edelleen jää ruokaa kuppiin, jos koira o mielestään syönyt riittävästi. Iloisempi ja pirteämpi se minusta on, vahtivietti on edelleen valtavan voimakas ja merkkailee edelleen jalkaa nostaen kuin pojat konsanaan, mutta jonkin verran enemmän sitä kiinnostaa tehdä ja touhuta mun kanssa. On se aina ollut mukana joka paikassa, mut sille sopivan etäisyyden päässä, enemmänkin seuraillu muitten touhuja. Leikkii nykyään enemmän ja on reippaampaa menoa agilityssäkin.

Tosiaan joo sitkeä sissi, pisti nukutusaineellekin aika pitkään vastaan, sinnitteli silmät sirrillään mun sylissä ja takajalat potki. Ekana eli leikkauspäivänä ei siitä ollut mihinkään, antoivat rauhoittavan kipupiikin ennen kuin lähdettiin lekurilta ja nukkui sit seuraavaan aamuun asti. Seuraavan päivän iltana etsiskelin koiraani ja kas mistä sen löysinkään: sohvalla oli sohvatyynyt pystyssä ja niitten päällä säkkituoli, ettei koiralle vaan tulis mieleen hypätä sohvalle. Säkkituolin päällähän se koko kasan ylimmäisenä makasi ja katseli ikkunasta ulos. Mitään virtsaamisvaivoja tai muutakaan ongelmaa ei ole ollut, seurapiirirakko tuolla neidillä on edelleen.

En ole rutiinisti "vain omistajan mukavuuden" takia leikkauttamisen kannattajia, mutta jos nartuillani olisi noin pahat valeraskausoireet kuin Sähläri kuvaa, kyllä luultavasti leikkauttaisin ihan nartun oman hyvinvoinnin vuoksi. Ainakin, jos niihin ei vaikuta mikään ruokavalio tai muu, vaan aina on sama juttu. Meillähän Pinjalla oli kuivaruoka/puuroruoka-aikana myös vaikeat valeraskaudet, mutta kun viljat jäi pois, ei ole valeraskauksia enää ollut muuta kuin lievää nisien turpoamista 2-3 kk juoksuista.

En itsekään kannata uroksen tai nartun leikkauttamista vain "huvin" vuoksi, jos mitään ongelmia ei ole. Leikkaus on aina leikkaus, ja siihen sisältyy omat riskinsä - vaikka ne rutiinitoimenpiteissä terveillä koirilla pieniä ovatkin.

Minusta vain nuo pahoista valeraskauksista kärsivät nartut ovat NIIN surkeita, että itselläni ei olisi sydäntä katsella moista. Eikä tuo Ukkokaan ennen kastraatiota ajoittain kovin onnelliselta vaikuttanut, kun pieni koira tärisi ja läähätti treeneissä kaksi tuntia, vain siksi että treeniporukassa oli muutama narttukoira. Tämä siis tosin vain silloin, kun naapurin ihanalla nartulla sattui olemaan juoksut...

Koiran elämä ihmislaumassa on kuitenkin melko kaukana "luonnollisesta" noin lisääntymis- ja reviirimielessä esimerkiksi, joten jos koiran stressiä ja turhautumista voi lievittää leikkauksella, niin mielestäni se on tietyissä tapauksissa todella harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.

Onkohan normaalia, että juoksujen loppuvaiheessa koiran alapää haisee vähän epämiellyttävälle? Ronjalla alkoi juoksut reilu kaksi viikkoa sitten, vuosi verta viikon, viime viikolla oli tärpit ja nyt viimeisen kahden päivän aikana on minusta haissut epämiellyttävältä. Ehkä hieman kalaisalta.. Jos esim. otan hänet syliin ja nostan johonkin niin, että hänen alapäänsä koskee vaikka käsivarttani, jää käteeni sellainen pahanhajuinen kohta. Vuoto muuttui viikko sitten kirkkaaksi ja on siitä asti ollut kirkasta, määrältään vuoto on enää hyvin vähäistä. Tosin Ronja kyllä putsaa itseään ahkerasti, että en sitten tiedä kuinka runsasta todellisuudessa on.

Ensimmäisten juoksujen aikana en tällaista hajua muistaakseni huomannut. Tosin ne kyllä olivat muiltakin osin aika lailla sellaiset "harjoitus-juoksut" ainakin näihin neidin tämänkertaisiin hormonimyrskyihin verrattuna.

Sitä on vissiin tullut luettua liian monta kohtu- tai emätintulehdus -kauhukertomusta, kun huomaan olevani tästä hajusta nyt vähän hermona.. Eli onko tämä ihan normaalia, että näin haistaan? Ruoka maistuu suht normaalisti, juo normaalisti, on virkeä ja kuumetta ei ole.