Novelli Jolla Ei Ole Varsinaista Pointtia

Tervehdys, ihmiset.

Tässä on tarina, jota kirjoitin sitä Klaanin tarinankirjoituskilpailua varten, mutta se jäi pois koko kisasta, koska olin laiska.

Kiitoksena siitä, että te äänestitte minut voittajaksi Gaalan tarinankirjoituskisassa postaan tämän tänne. En ole itse kovin tyytyväinen tähän, mutta kai tämän joku lukee.

Älkää ottako tätä mitenkään vakavasti. Tein tämän pääasiassa huvin vuoksi.

* * *

NOVELLI JOLLA EI OLE VARSINAISTA POINTTIA




Keskellä totaalista tyhjyyttä seisoi linnake. Se ei ollut kovin kestävän näköinen, mutta sen ei tarvinnutkaan olla, sillä oli harvinaisen epätodennäköistä, että joku oikeasti hyökkäisi kyseiseen paikkaan.
Tuon linnakkeen nimi oli Bioklaani.

Sininen skakdi käveli pitkin polkua linnakkeelle. Skakdin oikean silmän päällä oli voimakas hopeinen kiikari, jolla hän tiiraili maisemia ympärillään.
Skakdin haarniska oli erittäin vankkarakenteinen. Hän käveli selkä suorassa ja päättäväisesti todella varmana itsestään.
Tuo sininen skakdi kuitenkin pysähtyi kovin nopeasti, kun minä ammuin sen varsin raskaalla raketinheittimellä linnakkeen huipulta.

"Mokomat kopioijat", tuhahdin ärtyneesti pyöritellen kiikarisilmääni. Heitin raketinheittimen olkani yli. Se kolahti varsin voimakkaasti osuessaan betonilattiaan. Ja jonkun kissaan.

* * *

Minua kutsuttiin Tuomariksi. Tai Guardianiksi. Tai Guartsuksi. Tai Gurkuksi. Tai G-sedäksi. Tai jonkun sekopään toimesta G-tädiksi. Sillä ei ollut pahemmin väliä.
Kävelin pitkin Bio-Klaanin linnoituksen käytäviä. Suurista saleista kuului kovaa puheensorinaa. Jostain syystä kuitenkin chat-kahviossa oli ehkä noin kaksi henkilöä ja kolme pölypunkkia.
Oikeaa jalkaani särki. Toisin kuin useimpia ongelmiani, sitä ei voinut ratkaista ampumalla.
Käveltyäni useita metrejä, saavuin ylläpitäjien lisäsiiven ovelle. Se ovi oli tehty teräksestä ja betonista. Sen keskellä oli vahva lukko. Sisään kykenisi pääsemään vain salasanalla. Toisaalta taas salasana oli ehkä hieman hätävarjelun liioittelua, sillä koko lisäsiipi oli piilotettu taitavasti ulkopuolisten katseilta. En viitsi selostaa kyseistä trikkiä tässä, mutta ilmaisen vain, että siihen tarvitaan kolme peiliä, taskulamppu ja automatisoitu piikki, joka puhkoo ohikulkijoiden silmät.
Näppäilin tylsistyneenä salasanan. Ovi aukesi kolahtaen voimakkaasti. Astuin sisään varovaisesti.
Sisällä oli pimeää.

"Terve taas, olen täällä!" huusin oviaukon edessä. Sanani kaikuivat pimeydessä kauan. Kuulin vain kylmän tuulen puhaltavan. Tuulenpesä pyöri lattialla.

Keksin tilanteeseen vain yhden sanan.
"..."

* * *

Laitoin lisäsiiven valot päälle. Tuossa jäähallin kokoisessa huoneessa ei ollut ketään. Näin kaikkien muiden ylläpitäjien huoneiden ovet lukittuina. Huoneen keskellä olevalla työpöydällä oli paljon asiapapereita ja lomakkeita. Niiden vieressä oli pieni radio, joka soitti huonoa musiikkia.
Ammuin sen.
Kävelin pöydän ääreen. Tuolla kaikella paperilla olisi voinut tehdä massiivisen origamiarmeijan. Paperien päällä oli pari muistilappua.
Luin ne typertyneen oloisena ääneen.

"Hei, G,

Voisitko hoitaa nämä uusien jäsenien liittymislomakkeet ja tarkistaa, ovatko modet tehneet työnsä hyvin?

-Tawa"

"Joo, ja voisitkos ruokkia Nöpön?

-Visokki"

"RUOKI MINUT JO TAI TUNGEN STINGER-OHJUKSEN SINNE MISSÄ SINULLA PITÄISI OLLA AIVOT.

-Ultimaattisen mahtava johtajasi, NÖPÖ"


Siirsin muistilappuset pois pöydältä ja katsoin pinoa hölmistyneen näköisenä. Siinä oli uusien jäsenien liittymislomakkeita. Siinä oli moderaattorien raportteja. Siinä oli valituskirjeitä.
Tiesin, että olisin tosi kiva heppu, jos katsoisin ne kaikki läpi ja vastaisin niihin kohteliaasti. Tiesin, että kaikki arvostaisivat minua ja saisin oikein komeat kehut, jos jaksaisin yksinkertaisesti mennä kaiken läpi.


Siitä pinosta tuli oikein mukava nuotio.

* * *

Avasin oman huoneeni jääkaapin ja otin sieltä monenlaista kasvissapuskaa. Sekoitin kaiken samaan kulhoon. Nöpö oli kasvissyöjä. En halua tietää, mitä tapahtuisi, jos vahingossa antaisin sille liharuokaa.
Otin kulhon ja kävelin ulos huoneestani. Admin-lisäsiiven perällä oli valtava ovi, jossa luki nimi "Nöpö" kultaisin kirjaimin.
Avasin oven varovaisesti ja katsoin sisään. Siellä se seisoi. Pieni harmaan ja hopeisen värinen Ussal-rapu, jonka pyöreät silmät kiiluivat hyvin suloisesti.

Mutta se hengitti voimakkaasti.

Se katsoi minua silmiin.

Pidin katsekontaktin laskiessani ruokakupin lattialle.

Nousin pystyyn katsoen rapua yhä silmiin.

En hengittänyt.

Peräännyin.

Peräännyin vielä.

Pidin yhä katsekontaktin sanomatta yhtään mitään.

Sitten suljin oven nopeasti ja käännyin pois.
Kuulin kammottavaa, lihan repimiseltä kuulostavaa ääntä Nöpön huoneesta. Oli kuin leijona olisi tappanut lehmää tuon oven takana, jos siis Afrikan savannien leijonilla olisi käytössään moottorisahoja. (Jos uusimpien tutkimuksien mukaan leijonat kuitenkin käyttävät moottorisahoja, pyydän anteeksi väärinkäsitystäni ja peräännyn johonkin pimeään nurkkaan itkemään)

Sitten ovi narahti auki ja kuppi lensi ulos aivan puhtaaksi nuoltuna.
Taisin odottaa hengittämättä ainakin kymmenen sekuntia ennen kuin koskin koko kuppiin.

* * *
Lukitsin ylläpitäjien lisäsiiven oven ja astuin takaisin Klaanin käytäville.
Käytävien lattiaa pitkin kulki yksi ja sama luvattoman pitkä sininen kangasmatto. Se piti hämmentävää vinkuvaa ääntä, kun sen päällä käveli. Ääni kaikui pitkin käytäviä ja siten oli helppo päätellä, mitä missäkin suunnassa Klaania tapahtui. Tämä olikin suosittu harrastus: monet klaanilaiset makasivat jossain piilossa pää kiinni matossa ja kuuntelivat siitä Klaanin tapahtumia.

Kuuntelin korvillani käytävien...odotas.
Korvillani.
Korvillani.
...

...

Anti olla.

Kuuntelin käytäviltä lähteviä erilaisia ääniä. Kello neljän suunnalta kuului ääni, joka kuulosti siltä, kuin joku yrittäisi kulkea rappusia alas rullaluistimilla.
Kello kolmessa kuulin nopeaa sipsutusta ja epämääräistä räkätystä.
Kello kahdessatoista kuulin juoksuaskelia ja puheäänen, joka kuulosti siltä kuin sen omistaja olisi juuri joutunut laulamaan kovaan ääneen meloni suunsa tukkeena.
Viimeisenä huomioni suuntautui taakseni. Sieltä kuulin askelia ja sormien napsahduksia Ihmemies MacGyver-tunnarin tahtiin.

Kävelin vähän matkaa käytäviä pitkin, kunnes saavuin chat-kahvioon. Avasin sen oven turhan nopeasti. Muistin liian myöhään, että niin ei kannattaisi tehdä, sillä kyseinen chat tykkäsi toivottaa sinne astuvat tervetulleiksi vähän liiankin innokkaasti.

"ELLLLKOMMMMMM!"



Makasin lattialla irtonainen ovenkahva kädessäni onnellisena siitä, että minulla oli täysin toimiva sydän.

* * *

Maattuani maassa ainakin kymmenen minuuttia puoliksi koomassa päätin nousta ja kävellä chat-kahvioon. Ensiksi kuitenkin kykin sen äänet pois päältä varovaisesti.

Kahvio oli kirkkaan valkoinen. Tällä hetkellä se oli kuitenkin tyhjä.
Kahviossa oli useita tuoleja ja pari pöytää. Siellä oli myös loogisesti kahviautomaatti.
Seinillä oli useita tauluja ja julisteita. Ne esittivät Klaanin admineja. Seinällä oli myös pienehkö palkintokaappi, jonka sisälle oli lukittu Klaani-Gaalan voittajien kultaiset pokaalit.
Eniten seinällä huomiota herätti massiivinen juliste, joka esitti Nöpöä. Tuo ussal-rapu osoitti saksillaan minun suuntaani ja katsoi niillä valtavilla kosteilla silmillään. Kuvan alla luki isoilla kirjaimilla "ME HALUAMME SINUT NÖPÖN ARMEIJAAN".

Kävelin kahviautomaatin luo kahvikupin kanssa ja potkaisin automaattia. Kuumaa kahvia räjähti suoraan kuppiini. Maistoin sitä nopeasti ja kävin istumaan sinivalkoisen pöydän ääreen.

Sitten huomasin jotain tyrmistyttävää.
Sokeri oli loppu.



Mikä tragedia.

No sinulla on ollut hauskaa.

Ei sillä, minullakin oli, tätä lukiessani. Ansaitset kyllä sen hauskimman Klaanilaisen tittelin. Pari kohtaa olivat ihan naurettavan hauskoja (oleellista sinänsä, eikös hauskuus naurata).
Mutta oli tuolla muutamakin juttu, jotka tuntuivat hieman väkisin väännetyiltä, en osaa selittää miksi. Ne vain tuntuivat siltä.
Ihan oikeasti hienoa tekstiäkin tämä oli, esimerkiksi se Nöpö-kohtaus oli loistava. Toit siihen mukavaa tunnelmaa (vaikka se homma olisikin melko helppoa, tuollaisia enemmän tai vähemmän täysin identtisiä kohtauksia liikkuu tuolla jossain. Ja se on hienoa.)
Ja täytyy kyllä kiittää hienosta kuvauksesta Klaanin linnakkeesta. Hienoa kuvailua.

Eli hihityksiä aiheuttava teksti. Oli piristävä lukuhetki.

(Ja miksi julkaiset sen yhdeltätoista illalla?)

Koska voin.


Kiitos kommentista. Olisi sinänsä tosin hienoa, jos kertoisit, mitkä kohdat näyttivät mielestäsi väkisin väännetyiltä. Myönnän, että ne risteilyohjukset olivat ehkä turhan satunnaisia, mutta mitä muita kohtia siellä oli?

Koska voin.


Kiitos kommentista. Olisi sinänsä tosin hienoa, jos kertoisit, mitkä kohdat näyttivät mielestäsi väkisin väännetyiltä. Myönnän, että ne risteilyohjukset olivat ehkä turhan satunnaisia, mutta mitä muita kohtia siellä oli?

Ei, koska Tawa.

Tai ehkä vain halusit saada rationaalisimman yleisön, ne jotka hyppivät öisin koneella.

Ja niistä kohditsta ehkä nuo risteilyohjukset, ja se, että pahoittelet mahdollista väärinkäsitystä jellonista. En vain nauranut, tuommoisia juttuja vain tuntuu kuuluvan Klaanissa usein. Vika voi toki olla minussakin.

Pakko sanoa, että tämä oli ensimmäinen tarina pitkään aikaan, jonka luen mielelläni. En siis ole lukenut mitään hyvää pitkään aikaan. Mielenkiintoinen, mutta omaperäinen tarina. Jatka samaan malliin, G!

Hoohooo, hienoa. Tracer Bullet-kerronnalla toimiva guartsumismitarina? Loistavaa. Adminina oleminen on varmaan aika kummallista, mutta jos siitä saa väännettyä näinkin metkoja tarinoita, niin ei voi muuta sanoa kuin jehna. Ja se nyt on aika paljon sanottu.

Selvästi enemmän kieli poskessa tehty, kuin Aseveljet ja Suuret Oivallukset, mutta nyt se kyllä sopii tähän. Kuten Snowman sanoin, tässä on joitakin todella hauskoja kohtia ja sinulla on tosiaan kyky olla hauska.

Tämä myös vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että Nöpö on kuin onkin koko ajan läsnä.