Force 5, Tarina by Me! Arvostelkaa.

[KGBio]

Eli koska olen äärimmäisen tylsistynyt enkä jaksa kirjoitella blogeja päivittäin onlineen, päätin aloittaa kirjoittamaan tarinaa tänne. Ja toistan: Arvostelkaa. Aloittelijan saattaa olla vaikeaa aloittaa tälläistä, joten arvostaisin jos viitsisitte edes lukea ja jopa arvostella. Mikä vain kommentti on tarpeeksi. Eli tälläisellä aloitan tarinani:

14.8. klo.19.49
Dimitri makasi hiljaa tunnelissa, johon mahtui juuri ja juuri, ja kuunteli. Mitään ei kuulunut. Hän katsoi eteenpäin tunnelissa ja työnsi kiväärinsä hieman eteenpäin. Tunnelissa oli vaikea liikkua, sillä Dimitri olisi ilman varusteita mahtunut sinne loistavasti, mutta varusteiden kanssa hän joutui työntämään itseään koko ajan eteenpäin. Hän oli raahautunut tunnelia pitkin kilometrejä tuntuneen matkan, kunnes oli kuullut ääniä takaapäin ja kääntynyt katsomaan, mikä piti tuota ääntä. Kun mitään ei ollut näkynyt, oli hän lähtenyt uudestaan ryömimään eteenpäin. Sitten hän näki sen mitä oli etsinytkin. Valoa tunnelin päässä. Hän ryhtyi ryömimään raivokkaasti kohti tuota valoa ja hetken ryömittyään, hän saapui luukulle ja katsoi ulos. Luukku johti pimeään huoneeseen ja se oli muutaman metrin korkeudella. Hän päätti kiinnittää heittohaan seinään ja laskeutua alas.

Mutta miten tähän oli päädytty?

12.8. klo.06.45
Viiden miehen erikoisjoukko istui helikopterissa, matkalla kohti tuntematonta määränpäätä. Miehet olivat kuulleet huhuja määränpään olevan linnoitettu terroristitukikohta, mutta asiaan ei oltu saatu vahvistusta.

Keitä nämä miehet olivat? He olivat viiden maailman suurvallan, erikoiskoulutettuja, teknisillä lisävarusteilla varustettuja sotilaita. Nämä sotilaat olivat venäläinen Dimitri, yhdysvaltalainen Jack, kiinalainen Chi Chang, iso-britannialainen James ja saksalainen Franz. He olivat Force 5. Kun he viimein saapuivat päämääräänsä, he huomasivat sen olevan ylirakennettu-megakaupunki. Pilvenpiirtäjiä silmänkantamattomiin ja uskomattomiin korkeuksiin. Tämä siis oli heidän kohteensa. Chi Chang tutkaili kaupunkia kiikarikiväärillään. Liikettä ei näkynyt. He lähtivät kohti kaupunkia koko ajan kuunnellen ja katsellen ympärilleen.

Kun he saapuivat pilvenpiirtäjien varjoon, he alkoivat kartoittaa pilvenpiirtäjiä ympäröivää aluetta. He löysivät ovia, mutta suurin osa oli jumitettu kiinni ja osa tukittu. Lopulta he löysivät sopivan reitin sisään, mutta se oli avoin luukku viiden metrin korkeudessa. Jokainen kaivoi heittohakansa esiin, ampuivat ne luukkuun ja kiipesivät sisään. Sisällä he lähtivät tutkimaan tyhjiä käytäviä ja huoneita. Ketään ei näkynyt. "Voisiko tämä olla ansa?" mietti Jack. "Hyvin mahdollista", kommentoi Dimitri. "Miksi meidät lähetetään metsästämään terroristeja tyhjään kaupunkiin?" kysyi James. "Pitäisikö vain raportoida tästä ja lähteä?" kysyi Franz. "Ei täällä ole ketään", vastasi Chi Chang:"Mennään vain kotiin". "Ei, meidän täytyy tutkia koko paikka", vastusti Jack. "Ilonpilaaja", kuiskasi Franz Chi Changille.

Käytävä haarautui kahtia. "Minä ja Chang menemme tänne, menkää te tuonne", ilmoitti Jack. "Pitäkää silmät ja korvat auki pojat", kehotti Chang. "Pitäkää te hauskaa", toivotti Franz. Jack kulki edellä ja valaisi käytävää. Tyhjiä huoneita ja käytävää. Ei mitään. "Tämä alkaa olla jo hieman epäilyttävää", sanoi Chang. "Nii-in, mutta olemme tutkineet vasta vähän tästä paikasta", vastasi Jack. He kävelivät käytävää pitkin yhä eteenpäin. Yhtäkkiä radio räsähti eloon. "Zhhzhzhzhzzhzzzz... Kuuluuko? Täällä James. Toistan: Kuuletteko?", kuului radiosta. "Niin, mitä nyt", vastasi Jack radioon. "Minusta teidän pitäisi tulla vilkaisemaan tätä", kertoi James. "Missä olette?" kysyi Jack. "Kävelkää vain käytävää pitkin, löydätte meidät kyllä", vastasi James. He juoksivat toiseen suuntaan ja lopulta löysivät muut.

Jatkuu osassa kaksi.

[KGBio]

En nyt jaksa jatkaa tarinaani, mutta kirjoitan silti tänne mahdollisille lukijoille tiedoksi, että aion kirjoitella tätä foorumipelien tapaan osissa, pari kertaa viikossa. Nyt en pysty kirjoittamaan, sillä aivoni ovat aivan jumissa viime yön jäljiltä. Tuntuu kuin ne olisi tungettu tehosekoittimeen, joka olisi tästä jumittunut. Siis niille jotka eivät tuosta tajunneet, selitän yksinkertaisesta. Aivoni ovat jumissa tehosekoittimessa. Lukunautintoa ja toistan vielä kerran: Arvostelkaa.

[KGBio]

Jack ja Chang juoksivat käytävää ja saapuivat lopulta huoneeseen, jossa muut olivat. Se oli tyhjä, lukuun ottamatta heitä ja pöytää, jonka päällä makasi kallo. "Tämä alkaa todellakin käydä hermoille", kirosi Franz. Samassa kuului kolahdus seinän takaa, ja yhtäkkiä seinä heidän takanaan romahti ja paljasti huimaavan pudotuksen. "Mitä tämä oikein on?" ihmetteli James. Ja samassa he huomasivat jotain matalamman rakennuksen katolla. He näkivät sokaisevan punaisen, pienen pisteen. "Tarkka-ampuja!" huusi Jack. He heittäytyivät maahan, mutta laukausta ei kuulunut. Chang ryömi kiväärinsä kanssa kielekkeen reunalle ja katsoi, mikä tuo valo oli. "Siellä on joku, ei tarkka-ampuja", Chang kuiskasi:"sillä on RPG!" "Mentiin!" huusi Jack. He ryntäsivät ulos huoneesta ja samalla ulkoa kuului RPG:n sihahtava laukaus ja räjähdepanos iskeytyi huoneeseen, jossa he olivat juuri olleet, räjäyttäen sen palasiksi. "Juoskaa!" huusi Jack ja he lähtivät juoksemaan käytävää eteenpäin. Ja yhtäkkiä seinä heidän vierestään räjähti eristäen Dimitrin ja Franzin muista kuilun toiselle puolelle. "Hypätkää!" huusi Jack. "Ei tuosta pääse yli", huusi Dimitri takaisin. "No, etsikää sittän toinen reitti tänne", huusi Jack. Ja samalla uusi RPG:n panos sihahti kuilun keskeltä. Jack, Chang ja James lähtivät juoksemaan käytävää toiseen ja Dimitri ja Franz toiseen suuntaan.

Jatkuu osassa 3.

[KGBio]

Franz ja Dimitri juoksivat kunnes olivat varmoja että vaara oli ohi. "Mitä se oikein oli?!" kysyi Franz. "En minä vaan tiedä", vastasi Dimitri:"näytti siltä, että joku ampui meitä raketinheittimellä." "Missä Jack ja muut ovat?" ihmetteli Franz. "No lähtivät toiseen suuntaan", vastasi Dimitri. He lähtivät hiljaisina kulkemaan pitkin loputtomilta tuntuvia käytäviä. Joka puolella näkyi tyhjiä huoneita. Ei yhtään ihmisiä, ei mitään elollista. He matkasivat taskulampun valossa pitkin käytäviä. Lopulta he näkivät valon kajastusta edestäpäin. "Aseet valmiin", kuiskasi Dimitri ja sammutti valonsa. Ja samalla myös valo edestäpäin sammui. "Mitä?" ihmetteli Franz. He hiipivät matalina eteenpäin kunnes näkivät kaksi hahmoa matalana vähän matkan päässä. Dimitri ampui muutaman laukauksen kohti hahmoja rynnäkkökivääristään ja heittäytyi maahan. Hahmot olivat kadonnet. He nousivat pystyyn ja näkivät taas hahmot. Dimitri lähti kävelemään kohti hahmoja. "Täällä on vain peili", huusi Dimitri. "Nyt tuli sitten seitsemän vuotta epäonnea", huikkasi Franz taaempaa. Ja sitten he huomasivat erilaisen oven kuin muut. Kaikki muut ovet olivat aukinaisia, mutta tämä oli kiinni ja se oli tehty metallista. Dimitri koetti ovea. Se oli lukossa. Hän potkaisi sen sisään ja kyyristyi tuijottaen rynnäkkökiväärinsä rautaristikon läpi. "Ei mitään", ilmoitti Dimitri. He kävelivät kapeaa käytävää hetken ja saapuivat suurempaan huoneeseen. Se oli täynnä koneita. Suuria koneita. Suurin osa oli pois käytöstä ja jo kauan sitten kylmenneitä. Jostain kuului silti hiljaista koneen kolinaa.